Cathy O'Neil - Matikkatuhoaseet

Uusi massatuhoase uhkaamassa demokratiaa

Suuraineistojen läpinäkymätöntä haravointia puidaan matemaatikon tietokirjassa.

Matemaatikon sanoma on selkeä: yhteiskunnassamme käytettävät algoritmit ja matemaattiset mallit vahvistavat eriarvoisuutta ja luovat demokratiaan myrkyllisen taustan - matikkatuhoaseet. Tietokoneet ja algoritmit määräävät Amerikassa ihmisten arjesta entistä laajemmin. Iso data kertoo, kenelle kannattaa myöntää lainaa tai millainen mainos sinuun puree. Matemaatikko Cathy O’Neilin Matikkatuhoaseet-kirja pistää pohtimaan, miten käy, jos ja kun amerikkalainen laskelmointi tulee Suomeen.

Amerikkalaisille väitetään, että mallien käytön myötä päätökset olisivat aikaisempia reilumpia, sillä kaikki arvotetaan samoilla säännöillä ja vinoutumat katoavat.

Matikkatuhoaseet-kirjassa OʼNeil kuitenkin osoittaa, miten todellisuudessa on käymässä juuri päinvastoin. Kirjassa kuvatut ongelmat kohdistuvat juuri köyhiin kansanosiin sekä laajasti myös keskiluokkaan. Tehokkuuspaine ja erilaiset algoritmien vaatimat pisteytysjärjestelmät alistavat ihmiset myös huijauksille, mikä puolestaan alentaa entisestään mitattavan suureen merkitystä.

Heikot koulut esimerkiksi pisteyttävät opettajien Yhdysvalloissa, ja kulukuurin yhteydessä alhaisimpien pisteiden saaneiden opettajien on hyvästeltävä työnantajansa. Usein pisteytys ei kuitenkaan liity mitenkään opettajan taitoihin opettaa oppilaitaan. Asiat ovat monimutkaisempia kuin arvosanojen vertailu luokkien välillä, sillä oppilaan perheessä voi sattua vaikkapa tragedia, joka laskee tuloksia opettajasta huolimatta.

Heikkojen koulujen erotettua vahingossa pätevätkin opettajat, heikkenee niiden koulujen taso entisestään. Erotut pätevät opettajat palkataan parempiin kouluihin, joiden ei edes tarvitse pisteyttää ketään.

Teoksen mukaan matikkatuhoaseet ovat erityisen haitallisia siksi, koska lainsäädäntö ei ole pysynyt niitten perässä ja samaan aikaan voittoa ja tehokkuutta tavoittelevat järjestelmät pyrkivät yksinkertaistamaan asioita.

Kirjoittaja, Harvardista valmistunut matemaatikko O’Neil työskenteli aikaisemmin Wall Streetillä hedgerahastojen parissa. Finanssialan jälkeen hän siirtyi startup-maailmaan, jossa hän itse rakensi algoritmeja. Sittemmin naisesta tuli eräänlainen data-aktivisti, bloggaaja ja kirjailija.

O’Neil huomasi big dataa louhivien algoritmien olevan suljettuja, salaisia eikä niitä avata ulkopuolisille. Ja juuri tässä piilee se, miksi matikka muuttuu joukkotuhoaseeksi. O'Neilin mukaan algoritmit heijastavat yhteiskunnan syrjiviä ja vanhanaikaisia rakenteita, mikäli niihin ei kiinnitetä erityistä huomiota. Hänellä on myös yritys, ORCAA, joka toimii Yhdysvalloissa ja konsultoi algoritmiasiantuntijoita pk-yrityksissä. Työssään O’Neil pyrkii algoritmien läpinäkyvyyteen, muutettavuuteen ja reiluuteen.

Kirja on hassusti suomennettu - ehkä jopa latistavasti ja surkeasti. Weapons of Math Destruction on kirjan alkuperäinen nimi, mutta suomennus matikkatuhoaseet on tylsä. Jo pienellä muutoksella Matematiikkotuhoaseet opus kuulostaisi ammattimaisemmalta.

Matikkatuhoaseiden negatiivisilta vaikutuksilta voidaan O*Neilin mukaan välttyä avoimuudella, perässä pysyvällä lainsäädännöllä ja tasa-arvoisilla muokattavilla algoritmeilla.

Cathy O'Neil, suom. Kimmo Pietiläinen

Matikkatuhoaseet  - miten suuraineisto lisää eriarvoisuutta ja uhkaa demokratiaa

Terra Cognita, 2016

Sivumäärä 232

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti - Valonkantajat

Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä

Valonkantajien kansi on puhutteleva ja kiehtova.

Valonkantajat - aikamoinen teos, joka helppolukuisesta ja mielekkäästä tekstistä huolimatta vaatii kirjan sulkemisen jälkeen pienen mietiskelytauon. Aiemmin täysin okkultismista ja salatieteistä tietämättömälle lukijalle Valonkantajat on pakollinen teos luettavaksi. Allekirjoittaneelle esoteria oli ennestään ainakin pintapuolisesti tuttua, mutta muu vierasta. Valonkantajat nitoo hyvin yhteen suomalaista salatiedettä, sen moninaisia harjoittajia ja rikkaita tapahtumia yksiin kansiin. Kirjassa haastatellaan ja kuvaillaan muun muassa valtakunnanjohtaja Pekka Siitointa, selvännäkijä Aino Kassista, mystistä metsänhoitaja Esko Jalkasta, teosofian uranuurtaja Pekka Ervastia ja eksentrikko Ior Bockia.

Kirjan ovat kirjoittaneet haastatteluiden ja lähteiden pohjalta edesmennyt Perttu Häkkinen ja Vesa Iitti. Häkkinen oli tunnettu erityisesti toimittajaurastaan muun muassa Ylellä, jossa hän teki radio-ohjelmia kummallisemmista ilmiöistä. Häkkisen tavaramerkiksi jäi avoin suhtautuminen erikoisempiakin ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan - hän ei koskaan tyrmännyt, nolannut tai latistanut haastateltaviaan. Sama meininki jatkuu kirjassa - lukijan vastuulle jää, mitä kohtia ja henkilöitä tulee tarkastella tavallista kriittistempien lasien lävitse.

Syväsukellus suomalaiseen okkultismiin

Valonkantajat kertoo nimensä mukaisesti valon kantajista, eli henkilöistä, jotka hengellisinä johtajina veivät seuraajiaan kohti gnosista, ymmärrystä. Tai ainakin osalla heistä virtasi johtajuus verissä. Saatana viehättää monia. Kirja keskittyy totuuden etsijöihin, mutta sattuupa mukaan niitäkin, jotka havittelevat itsekeskeisesti omaa etua tai seksuaalisissävytteisiä seikkailuja. Itse olisin mieluusti lukenut enemmän vapaamuurareista ja heidän käyttämästään esoteriasta, mutta vapaamuurarit ovat veljeskuntana niin laaja käsite, että ehkäpä Valonkantajien lyhyt kappale aiheesta riitti kirjoittajien mukaan raapaisemaan pintaa. Esoteriasta ja vapaamuurareista kiinnostuneille tämä blogi voi tarjota kiehtovia lukuhetkiä: eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com. Erityisen kiehtovia kohtia kirjasta nostaakseni ovat ainakin Tattarisuon tapaus, Lemminkäisen temppeli ja Pekka Ervastin tarina.

Teksti niin kuin sisältökin on rikasta, mielenkiintoista ja hauskaakin. Sanavalinnat huvittavat ja joidenkin henkilöiden kohdalla teksti kevenee hupaisaksi ja jopa satiiriksi. Vaikka olisi kuinka skeptikko magian suhteen tai fundamentalistikristitty, “isokuuppaiset tähtitulokkaat” ja turkulaiset seksimaagikot saavat lukijan kuin lukijan huvittumaan.

Suomalaiset salatiede- ja okkultistipiirit ovat verrattain pienet eikä moniakaan okkultistisia teoksia ole juuri käännetty muille kielille. Harvoista ja erikoisista hahmoista koostuva skene Suomessa on kuitenkin rikas ja riittävän erilainen pieneen maahamme suhteutettuna. Toivottavasti tämä kirja kääntyy edes ruotsin ja englannin kielelle, jotta se pääsee jakamaan tietoutta myös rajojen ulkopuolelle.

Mikäli satanismista, magiasta ja okkultismista mainitseminenkin saa sinut hermostumaan, jätä kirja hyllylle. Mikäli aihealue puolestaan kiinnostaa, lue Valonkantajat. Vastaavaa yhtä kattavaa tekelettä ei ole kirjoitettu, ja toista tällaista teosta tuskin on tulossa hetkeen.

Perttu Häkkinen, Vesa Iitti

Valonkantajat - Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä

Like, 2016

Sivumäärä 410

Sun Tzu - Sodankäynnin Taito

Sodat voitetaan strategialla ja tuntemalla vihollinen

Vähäisestä sivumäärästä huolimatta kirja tarjoaa aimoannoksen tietoa - ja siten valtaa.

Lähes 2500 vuotta sitten Kiinassa raapustettu sotataidon klassikko - Sodankäynnin taito - on edelleen ajan patinasta huolimatta ajankohtainen teos. Kirja käsittelee sodan strategiaa, taktiikkaa ja psykologiaa. Se ei ole pelkästään sotapolitiikan ja strategian tutkimuksessa käytetty keskeinen teos, vaan se on toiminut oppaana myös liiketoiminnan strategian kehittämiselle kaikkialla maailmassa. Muun muassa Hollywood-elokuva Wall Street (1987) viittaa jatkuvasti Sodankäynnin taitoon.

“Aseet ovat onnettomuuksien enne, niihin on turvauduttava vain, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.” 

Näinhän se on. Sodankäynnin taidossa sota on politiikkaa keihäin ja miekoin, mutta voittamisessa korostetaan hämäyksen, huijauksen ja vastustajan tuntemisen antamaa voimaa, sillä taidokas kenraali voittaa vastustajan ilman sotaa. Sotaisasta nimestään huolimatta teos pyrkii inhimilliseen lopputulokseen ja ennen kaikkea diplomatiaan vastustajien välillä. Sota on viimeinen vaihtoehto, sillä se köyhdyttää kansaa, tuhoaa kaupunkeja ja autioittaa maaseutua. 

"Kenraali, joka ei osaa käyttää maastoa oikein, on sopimaton komentajaksi."

Erityisen tärkeää on sodan nopeus. Vain hyvin suunnitellulla ja tarkalla strategialla vihollinen voidaan voittaa nopeasti, jolloin saavutetaan sodan hyödyt. Sun Tzu pitää huonoina pitkittyneitä sotia ja eritoten piiritystilanteita, jotka harvoin johtavat positiiviseen lopputulokseen. Varmasti Adolf Hitler tunsi Sodankäynnin taidon kannesta kanteen, sillä hänen salamasotansa toimi juuri näiden ohjeiden mukaisesti. Vastaavasti taas Venäjä voisi tutustua yhteen kappaleeseen tarkemmin, sillä Talvisodassa Venäjä teki oikeastaan kaikki mahdolliset virheet, joita Sun Tzu listaa. Pienenä valtiona meillä onkin pelättävänä, mikäli iso ja voimakas vihollinen päättäisi yllättäen hyökätä meille - olisiko meillä mahdollisuutta?

"Taitavasta komentajasta riippuu ihmisten elämä ja valtion olemassaolo."

Sodankäynnin taidossa on kyse joukkojen, mutta ennen kaikkea ihmisten johtamisesta. Sun Tzun mukaan vihollinen voitetaan tuntemalla itsensä ja vihollisensa. Tietämällä omien joukkojen vahvuudet ja heikkoudet sekä vihollisen herkät kohdat, voidaan taitavalla strategialla tuhota vihollinen. Voittamattomuus riippuu omasta toiminnasta, vihollisen haavoittuvuus hänestä.

"Tunne itsesi ja vihollisesi."

Sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen. Taitavan kenraalin on oltava mestari näennäisen luomisessa ja salailussa. Voimakas teeskentelee heikkoa. Kun hän on lähellä, annetaan vaikutelma, että ollaan kaukana. Hänen tärkein maalinsa on vastapuolen komentajan ajattelu.

Kirjoittaja Sun Tzu on ristiriitainen hahmo, sillä uskotaan, että kirjailijaa ei ole koskaan ollut olemassakaan. Kirjoittaja on voinut esiintyä toisella nimellä tai kirjoittajia on saattanut olla useita. Varmaa kuitenkin on, että kirjoittaja on hyvin kokenut johtaja ja taitava strategisti. Kirjoitusasu teoksessa on paikoin hyvin vanhaa. Jotkut sanat voivat olla tuntemattomia, ja esimerkiksi aseista puhuttaessa puhutaan nyt todella vanhoista sapeleista, miekoista ja hevosvaunuista. Strategian merkitys ei kuitenkaan vanhene. 

Sodankäynnin taito on hieno teos, jonka jokaisen suomalaisen tulisi lukea huolella.

Sun Tzu

Sodankäynnin taito

Tietosanoma Oy 2007

Sivumäärä 152

Jorma Ollila - Mahdoton menestys

Ollilan Nokia-kirja tarkastelussa Siilasmaan opuksen jälkeen

Kiitos Jorma Ollila.

Mahdoton menestys on elämäkerta, johtajaopus sekä historiankirja.

Puusellutehdas 1865. Kumisaappaita, kaapeleita, televisioita, tietokoneita - ja viimeisimpinä tuotteina maailman johtavia matkapuhelimia ja televiestintäteollisuutta. Jokaisen suomalaisen tuntema Nokia on kautta aikain valmistanut monenlaisia tuotteita, ja joutunut ajoittain muuttumaan täysin markkinoiden myllertäessä. Nokian muuntautumiskyky ja taito sopeutua vallitsevaan tilanteeseen hakee vertaistaan. Jo vuonna 1998 Nokia oli maailman johtava matkapuhelinvalmistaja - sijoitus säilyi aina finanssikriisiin asti. Ainoa kysymys on, mikä teki Nokiasta 1990- ja 2000-luvun yhden merkittävimmän teknologiayhtiön?

“Organisaation on oltava selkeä, mutta sen sisällä on sallittava myös joustavuutta. Vahva sisäinen viestintä ja ihmisten kunnioittaminen ovat edellytyksiä tälle joustavuudelle.”

Mahdoton menestys - kasvun paikkana Nokia kertoo Jorma Ollilan elämäkerran aina vuoteen 2010 asti. Innostuin kaivamaan Ollilan kirjan hyllyjen kätköistä Risto Siilasmaan Paranoidin optimistin vuoksi. Halusin nopeasti lukea molemmat perätysten, jotta muodostaisin paremman kuvan Nokian johtoportaasta. Huvittavaa on, että Ollila mainitsee Siilasmaan vain kerran kirjassaan ja puhuu myös kovasti avoimuuden puolesta - juuri siitä, minkä puutetta Siilasmaa kritisoi omassa kirjassaan.

Mahdoton menestys ei ole vain Nokiasta kertova kirja. Se on paikoin hyvin rönsyilevästi ja poukkoilevasti kirjoitettu kirja nuoren pohjalaisen noususta Kurikasta maailman huipulle, Suomen ja maailman talouden kierteitä tarkasteleva teos sekä myös katsaus historiaan erityisesti ajalta 1990 - 2013. Vaikka kirjoitus poukkoilee epäkronologisesti hyppien, on juuri tuo tyyli pitämässä lukijaansa kirjan ääressä. Jokainen lyhyempi katsaus tulevaisuuteen kesken tarinan on suoraan sanoen erittäin koukuttavaa.

Teoksen myötä käy myös ilmi Ollilan valtava verkosto. Mm. Sixten Korkman on kutsunut Jorma Ollilaa "Suomen verkostoituneimmaksi henkilöksi". Tämä ei yllätä yhtään kirjan luettuaan. Kahdesti pyydetty presidenttiehdokkaaksi, valtionpäämiesten tapaamisia ja lukuisten yritysjohtajien ja pankkiirien ystävä - Ollilan lonkerot yltävät kaikkialle.

Kreikkalaisessa kulttuurissa sana kriisi tarkoittaa alun perin käännekohtaa. Nokialle nämä käännekohdat tuntuivat olevan herkästi toistuvia, joista isoimmat kriisit sattuivat vuosille 1992, 1995, 2001 ja 2013. Noissa taitekohdissa yrityksen oli jälleen kerran muututtava ja keskityttävä ydinosaamiseen. Monet ongelmista eivät edes johtuneet suoraan Nokiasta vaan välillisesti liian nopeasta kasvusta ja heikoista alihankkijoista. Esimerkiksi vuosina 1995 ja 1996 ilmenivät merkittävimmät pullonkaulat, ja esimerkiksi seinään sulavia latureita valmistava norjalainen alihankkija sai lähteä. Merkittävä välivoitto saavutettiin 1998, jolloin Nokia päihitti amerikkalaisjätti Motorolan ja otti haltuun markkinoiden hallitsijan valtikan.

“Brändimme, joka vielä 10 vuotta sitten oli liitetty lähinnä kumisaappaisiin, arvioitiin nyt yhdeksi maailman arvokkaimmista”

Yksi asia, jota jäin kaipaamaan kirjaa lukiessa, on legendaariset puhelinmallit. Ollila tuntuu kohtuullisen etäiseltä itse tuotteisiin kertoessaan tarinaa toimitusjohtajan silmin. Teos painottaa tai mainitsee useammin vain muutaman mallin - näitä ovat Nokia 101, 2210, simpukkamallinen 6101, Communicator, N-Gage sekä vuonna 2007 ilmestynyt N95. Olisin halunnut kuulla hieman enemmän tarinaa joistakin legendaarisista malleista kuten 3310:n, 6600:n, 3510i:n tai N8:n taustoja.

"Virheitä saa tehdä, mutta ei samaa virhettä kahdesti."

Kirjan loppupuolelle päästyään ymmärtää yhtiön valtavan taistelun ja lukemattomien haasteiden taipaleen. Pelkästään tunnuslukuja katsottaessa Nokian vuodet näyttävät huomattavasti helpommilta - tässä kirja auttaa oikaisemaan paljonkin. Loppua kohden kirjoitus muuttuu raskaammaksi vääjäämättömän iPhonen tulon ja Symbianin ongelmien vuoksi. Kunniansa saa kuulla muiden muassa Olli-Pekka Kallasvuo, joka hoiti Nokian Bochumin-tehtaan sulkemisen huonosti ja vastoin sovittua. Samoin hänen toimitusjohtajuutensa vei yhtiötä syvempään suohon toimimattomuuden vuoksi. Nokian johtokunnan kehuttu ja maailmanlaajuisestikin noteerattu "dream team" hajosi ja valtava määrä aivovuotoa valui yhtiöstä kriittiseen aikaan ja lähes kertaheitolla.

Päällimmäisin syy Nokian vajoamiseen puhelinyksikön kanssa? Useita, mutta yksi syy liittyi vahvasti tiedonkulkuun työntekijöiltä ja keskijohdolta hallituksen korkeimmille palleille asti. 

“Saimme tietoa ongelmista ajoissa. Emme vain osanneet muuttaa tietoa oikeaksi toiminnaksi.”

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa
Mahdoton menestys - Kasvun paikkana Nokia
Otava 2013
Sivumäärä 480

Risto Siilasmaa - Paranoidi optimisti

Miten Suomen tärkein yritys nostettiin takaisin kukoistukseen?

Paranoidi optimisti avaa Nokian hallituksen päätöksenteon koukeroita tarkasti.

Vuoden 2018 kirjamyynti oli monille kirjakaupoille pettymys. Surkeasti uusia kaunokirjallisuuden teoksia eikä isompia myyntihittejä. Pari valonpilkahdusta kuitenkin oli - Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen, Michelle Obaman elämäkerta sekä Risto Siilasmaan Paranoidi Optimisti.

Siilasmaan Nokia-kirjaa voi sanoa odotetuksi. Jorma Ollilan elämäkerta Mahdoton menestys tai toisin sanoen hänen Nokia-kirjansa julkaistiin 2013. Oli siis jo aikakin uudelle näkemykselle. Paranoidi optimisti - Näin johdin Nokiaa murroksessa kertoo Siilasmaan näkemyksen hänen vuosistaan Nokian hallituksessa vuodesta 2008 alkaen. Kirja käy Nokian eeppistä tarinaa lävitse tarkasti ja kronologisesti.

Risto Siilasmaa on helsinkiläinen diplomi-insinööri, joka nousi Nokian palkkalistoille ensin alihankkijana perustamansa tietoturvayrityksensä F-Securen (ent. DataFellows) turvin ja sittemmin suoraan Nokian puolelle. Hallitusjäsenenä Siilasmaa toi oman näkemyksensä mukaan nuorta verta ja uutta näkemystä ohjelmistojen asiantuntijana.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa, joka on nimeltään Myrkyllinen menestys, piikittelee edellistä hallitsijaa Jorma Ollilaa jo nimellään. Ensimmäisessä osiossa pureudutaan juurisyihin ja tekijöihin, mikä ajoi Nokian puhelinliiketoiminnan kriisiin ja missä mentiin vikaan. Toinen osio, Nokia syntyy uudelleen, puolestaan kertoo suosta nousemisesta ja valoisammasta tulevaisuudesta - ja siitä, miksi Nokia on edelleen Helsingin pörssin markkinahäirikkö ja liikevaihdoltaan ylivoimaisesti suurin yhtiö. Kautta aikain Nokia on joutunut muuttumaan ja tähän päivään mennessä yhtiö on selvinnyt hyvin. 

Nokian uudistuminen vuoden 2012 jälkeen on ollut eräs maailman taloushistorian dramaattisimmista ja menestyksekkäimmistä.

Olen kyllästynyt tuulipukukansalaisten yksinkertaistettuihin huuteluihin syistä, miksi Nokian matkapuhelimet nujerrettiin. “Elop oli troijalainen”, “eivät tajunneet valita androidia” ja jopa Arttu Wiskarin laulamana: “olisiko Nokian pääkonttorille Keilaniemessä käyttöä, jos johtajat olisi luureihin laittaneet kosketusnäyttöjä?” 

Kirja vakuuttaa lukijansa huolellisesti, miksi Stephen Elopin valinta Nokian johtoon oli looginen ja miksi hän johti toimintaa huolellisesti, miksi Android ei missään vaiheessa sopinut Nokian agendaan tai miten johtajat kyllä tajusivat laittaa kosketusnäyttöjä puhelimiin. Ei. Yksinkertaisia syitä ei ollut. Sen sijaan syyt ovat seuraavanlaiset:

Ongelmat tiedostettiin, mutta viesti ei tavoittanut johtoa tai tiimi ei etsinyt huonoja uutisia

Ongelmat tiedostettiin, mutta niihin ei reagoitu: päätöksiä lykättiin ja vesitettiin

Symbian ei soveltunut kosketusnäyttöihin:  Symbian-käyttöjärjestelmää kehitettiin liian pitkään, ja työpaikkansa puolesta pelännyt Symbian-tiimi hidasti uuden Meego-järjestelmän tuloa

Nokia ei tajunnut riittävän ajoissa panostaa kokonaisiin ekosysteemeihin kuten Apple

Nokian tuotteet olivat edellä aikaansa, mutta esimerkiksi karttapalveluille ja viihdepalveluille ei ollut riittävästi käyttäjiä

iPhone - alkuperäisten puhelimien erittäin kehnosta laadusta huolimatta amerikkalaisyhtiö tarjosi kokonaan uudenlaista tuotetta ja oikeaan aikaan myös kokonaista ekosysteemiä käyttäjäkunnalle. Apple tuotti alkuun myös vain yhtä mallia ja matalista tuotantomääristä huolimatta yhtiö nautti valtavasta katteesta.

Risto Siilasmaan mukaan yrittäjähenkinen ajattelutapa on minkä tahansa organisaation keino sopeutua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin ja ympäristöön. Ajattelutapa toimi Nokian pelastusrenkaana Siilasmaan luotsatessa Nokiaa kriisin läpi ja sen jälkimainingeissa.

Mikä sitten on paranoidi optimisti? Kirjan hölmö nimi ja epäselvä termi tuntuu olevan Siilasmaan suosiossa, ja termiä avataan aina kun x määrä sivuja on luettu. 

“Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, että käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi kenties mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina, myös silloin kun muut väittävät ettei niitä ole. Kun ongelmia tunnistetaan, selviää, miten ne voidaan välttää tai niiden vaikutuksia minimoida.”

Siilasmaan johdolla Nokia neuvotteli neljä merkittävää yrityskauppaa Microsoftin, Siemensin, Alcatel-Lucentin ja saksalaisten autonvalmistajien kanssa. Kaupat muuttivat koko Nokian liiketoimintaa merkittävästi.

Kirjan lukeminen on nopeaa ja kevyttä. Teos ei edellytä erityisemmin liiketalouden ja älypuhelimien tekniikan tuntemista, vaan kirja on hyvinkin helppolukuinen, kokonaisuudessaan kevyt ja kappaleet ovat lyhyitä. Siellä täällä pilkahtaa jopa pientä dippainssimäistä huumoria, joka tuo mukavaa vaihtelua lukemiseen. Virheitä en ainakaan itse löytänyt, ja teksti on kaikin puolin vakuuttavaa. Tosin moitittavaakin on. Ollilasta ei uskalleta kirjoittajaa kovin montaa virkettä, ja miehestä jää jopa hieman mystinen ja etäinen kuva. Samalla Siilasmaa kuvaa itseään valtavan viisaana, viattomana ja Ollilan alaisena voimattomana toimijana - aivan kuin hän seuraisi vierestä imperiumin tuhoa kädet sidottuina.

Johtajille kirja tarjoaa lukuisia eväitä ja vinkkejä. Alkusanoissa Siilasmaa kertookin, että jos tämä kirja auttaa edes yhtä organisaatiota pelastumaan kriisin keskellä, kirjan teko on ollut kannattavaa.

Ratkaisut myrkylliseen menestykseen:

- Jos näet jotain, sano

- Epäonnistumisessa on aina kaksi puolta: se että virheitä tehdään (aina tehdään) - sekä se, että niitä ei havaita riittävän aikaisin tai tartuta toimenpiteisiin

- Aina on olemassa vaihtoehto 

- Ongelma ratkeaa, kun se pilkotaan riittävän pieniin hallittaviin osiin

- Kun on aika aloittaa jotain tärkeää,  ensimmäisen siirron pitäisi olla pysähtyminen

Yrittäjämäisen johtamisen kymmenen osatekijää

1. Vastuuntunto

2. Tosiasioiden tunnustaminen

3. Sinnikkyys

4. Riskienhallinta

5. Opinjano

6. Herpaantumaton fokus

7. Katse taivaanrantaan

8. Mukavien ja arvostamiesi ihmisten tiimi

9. Kysy miksi

10. Älä lakkaa unelmoimasta

Paranoidi optimisti oli ehdolla Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi 2018. Voiton vei kuitenkin Seppo Aallon Kapina tehtailla - Kuusankoski 1918.

Risto Siilasmaa, Catherine Fredman

Paranoidi optimisti - näin johdin Nokiaa murroksessa

Tammi 2018

Sivumäärä 368

Anneli Auer - Murhalesken muistelmat

Parempi ja kattavampi kuin Murha.info

Ulvilan surma on yksi Suomen rikoshistorian seuratuimpia tapauksia

Anneli Auerin kirjassa keskiössä on Anneli itse - ei Jukka S. Lahden murhaajan selvitys. Tämä on ymmärrettävää, sillä Tallinnan “Raamattutukikohdassa” painettu kirja on ensisijaisesti Annelin järjen juoksua kirjoitettuna kaiken hullunmyllerryksen keskellä häntä itseään varten. Ilmeisesti päiväkirjamainen ja neutraaliin sävyyn kirjoitettu kirja auttoi Aueria selvittämään ajatuksiaan ja pohtimaan, mitä oikeasti tapahtui yöllä 1. joulukuuta 2006.

Suurin osa meistä muistaa lehtien otsikot hyvin ja Ulvilan tapauksesta on lähes kaikilla voimakas mielipide. Jännä, miten ihmiset muodostavat agressiivisiakin mielipiteitä, vaikka harva on perehtynyt asiaan. Keltaisella lehdistöllä on tässä näppinsä pelissä, raskaasti. Useilla on käsitys Annelin taatusta syyllisyydestä, sillä “olihan se ikkuna rikottu sisältä päin” ja “poliisi hoiti homman kuin vasenkätinen simpanssi”. Totuus on, että kansan syvät rivit eivät tiedä tapauksesta mitään. Ja juuri siksi tämä kirja on hyvin tärkeä.

Google on hyvä työkalu Murhalesken muistelmien ohella

Murhalesken muistelmat alkaa leppoisalla, mutta lyhyellä kappaleella kuvaillen Annelin perheen yhteistä ulkomaanmatkaa. Tämän jälkeen tulee kappale nimeltä “Kohtalokas yö”. Murhan kuvailu jää todella vajaaksi. Yhden Suomen kuuluisimman murhacasen kuvailu jää pariin sivuun ja on parhaimmillaankin vain juoksentelua lasinsirpaleilla. Tästä olisi kaivannut tarkempaa mässäilyä, mutta toisaalta ymmärtäähän sen. Kohtalokas yö antaa pohjaa tulevalle, sillä tapahtumiin palataan tarkemmin myöhemmin lukuisia kertoja. Epäilyt Annelin muistinmenetyksestä heräävät paikka paikoin. Muutenkin kirja on välillä laskettava yöpöydällä, jotta ehtii googlata eri henkilöitä ja tapahtumia, ja yhdistää niitä kirjoitettuun.

Kirjan anti yleisellä tasolla jää kirjoittajansa viattomuuden korostukseksi, paikoin kiusallisestikin. Yllättävää on, miten henkilökohtaiseksi tyyli välillä muuttuu. Esimerkiksi Annelin seksuaalisuus nousee usein pinnalle. Murhalesken muistelmat etenee kuitenkin loogisesti ja johdonmukaisesti, ja lisäksi tarinaa on mielekästä lukea odotellen aina tiettyjä tapahtumia. Näitä ovat esimerkiksi murhatutkinnan suunnan kääntyminen, Jens Kukan kanssa hengailu ja peitepoliisi “Seppo Mäkelän” ilmestyminen Annun kuvioihin. Peitepoliisista ei muuten ollut mihinkään. Seppo Mäkelä on yksi iso äänetön pieru niin kirjassa kuin tosielämässä. Poliisin toiminnasta löytyy muutakin kritisoitavaa, joista yksi on surullisen kuuluisa takkaklapi. Yli 600 henkilön DNA-testauksen jälkeen kuusenhalosta löytynyt tuntematon DNA kuuluikin KRP:n omalle rikostutkijalle.

Lupsakan alun, kohtalokkaan yön, treffien ja elämän uudelleensovituksen jälkeen kirjassa alkaa synkempi puoli. Loppukappaissa Anneli käy läpi jyrkempiä kuulusteluja, hänen pidätystään, omien muistikuviensa todellisuutta ja oikeudenkäyntejä. Juttu saa paikoin Kafkamaisia piirteitä. Tutkinnanjohtajan vaihtuessa pääepäily kääntyy Auerin puoleen. Tästä seuraa puhelinkuunteluja, seurantaa ja väsyttäviä kuulusteluja. Sekä valehtelua. Auerin kertomuksen mukaan hänen oli väitetty huutavan “kuole helvetti” hätäpuhelun ääniraidalla. Tämän väitteen myötä Anneli alkaakin epäillä omaa syyttömyyttään, mikä johtaa puolestaan möläytykseen puolitunnustukseen, joka käännetään täydeksi tunnustukseksi niin Poliisin kuin median toimesta. Se käänsi koko jutun päälaelleen. Tästä eteenpäin paluuta normaaliin elämään ei enää ole.

Käydäänpä läpi vielä väitteet Auerin syyllisyydestä Jukka S. Lahden murhaan:

Syyllinen:

- Tallenteelta kuuluva tilanne soittohetkellä ei ole aito väkivaltatilanne. KRP:n mukaan puhelussa ei kuulu lainkaan tappajan ääntä, ei lasten ääntä, ei kävelyn ääniä, uhri ei huuda, että joku on hänen kimpussaan, eikä Auer ole huolissaan lapsistaan.

- Hätäkeskustallenteelta puuttuu ulkopuolisen tekijän äänet, esimerkiksi tämän poistuminen.

- Tapahtumainkulun vaatima aika.

- Ikkunan rikkominen viittaisi sen särkemiseen sisäpuolelta päin.

- Lasinsirujen puuttuminen Auerin vaatteista.

- Ruskeiden kuitujen puuttuminen uhrin vaatteista.

- Auer ei ole voinut käydä katsomassa uhria väittämällään tavalla pesuhuoneen ovesta Poliisin järjestämän rekonstruktion mukaan.

- Auerin vaatteessa oli uhrin verta.

- Auerin kädet olivat verestä puhtaat, vaikka verta oli puhelimen kuulokkeessa.

- Jälkiä ei ollut tontin rajoilla.

Syytön:

- Ei motiivia

- FBI ei löytänyt äänitallenteelta minkäänlaisia merkkejä etukäteisnauhoituksesta

-Vanhin lapsi on nähnyt tekijän poistuvan Auerin ollessa puhelimessa

- Auerin paita ei ollut verinen 70:sta puukoniskusta huolimatta. Paidan etupuolella ei ole todettu lainkaan Lahden dna:ta.

-Surmapaikalta löytyi runsaasti ruskeankirjavia tekokuituja, joiden alkuperää ei pystytty selvittämään. Niitä löytyi myös muun muassa rikotun ikkunan reunoista, terassilta ja uhrista. Auerin päällä olleesta punaisesta t-paidasta kuituja ei löytynyt

-Auerilla oli hengenvaarallinen vamma rinnassa.

-Auerilla ei  todettu muita vammoja, vaikka myös Auerissa pitäisi olla vammoja, jos tekoa olisi edeltänyt pitkällinen kamppailu Lahden ja Auerin välillä.

-Auerin dna:ta ei ole löytynyt Lahden kynnenalusnäytteistä, vaatteista, tapahtumapaikalta taltioiduista takkapuista tai veitsestä. Dna-jälkiä olisi pitänyt löytyä, jos Auer olisi ollut tekijä ja teko olisi käynnistynyt tavallisesta perheriidasta.

-Koira: veitsestä ei ole löytynyt Auerin hajujälkeä.

- Löytynyt kengänjälki, jonka alkuperää ei tiedetä.

- Kuolettavan iskun aiheuttanutta tappovälinettä ei löydetty

-Mielentilatutkimuksissa ei selvinnyt muuta kuin kohonnut kolesteroli

Jälkipyykki Vankilapäiviä kertyi 611 vuorokautta. Ulvilan tapauksen ansiosta silloinen sisäministeri Päivi Räsänen määräsi sisäministeriön poliisiosaston ja Poliisihallituksen käymään yhdessä läpi poliisin esitutkintaprosessia, jotta vastaavat ongelmat voidaan tulevaisuudessa välttää. Myös lakeja on muutettu tapauksen jälkeen. Dokumentaristi Pekka Lehto teki aiheesta dokumentin, joka sai ensiesityksensä 13. kesäkuuta 2014 Sodankylän elokuvajuhlilla. Auerin muistelmateos Murhalesken muistelmat julkaistiin syyskuussa 2016. Tampereen yliopisto tutki Ulvilan surman uutisointia. Yhtenä näkökulmana selvitettiin, oliko uutisointi neutraalia ja hyvän journalistisen tavan mukaista. Yleinen näkökulma oli, että media oli leimannut Auerin syylliseksi. Korvauksia vaadittiin 2 620 000 euron edestä. Korvauksia maksettiin 545 800 euroa + 22 800 euroa.

Auer tuomittiin 7,5 vuoden vankeusrangaistukseen lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Kirjan viimeisillä sivuilla esitellään Annelin omia murhatutkimuksia poliisin epäiltyjen haastattelujen ja todisteiden valossa. Auerilla on pääepäilty, joka perustellaan huolellisesti. Murha ei rikoksena Suomen lain mukaan vanhene. Tapaus on yhä selvittämättä.

On kuitenkin muistettava, että helmikuussa 2015 Vaasan Hovioikeus totesi Auerin syyttömäksi miehensä murhaan.

Anneli Auer

Murhalesken muistelmat

Into Kustannus Oy 2016

Sivumäärä 296

Matti Alahuhta - Johtajuus

Kirkas suunta ja ihmisten voima

Johtajuus on kirja - tai pitäisikö sanoa - se ei ole kirja Matti Alahuhdasta, Nokiasta taikka Koneesta. Sen sijaan Johtajuus on käsikirjamainen laskeutuminen Matti Alahuhdan mietteisiin ja yrityselämään. Alahärmästä kotoisin oleva talousalan monivaikuttaja tunnetaan EK:n puheenjohtajana, Koneen entisenä toimitusjohtajana ja Nokia-vaikuttajana. Hän on osallistunut myös vaikutusvaltaiseen, mutta vähän tunnetun Bilderberg-ryhmän kokoukseen ainakin vuonna 2014. Koulutukseltaan hän on tekniikan tohtori, mikä puolestaan näkyy omalla tavallaan kirjan tyylissä ja sanomassa. Kirja jää kaipaamaan menestyneen miehen persoonallista otetta.

Kirjan kantavana teema pyörii jatkuvien haasteiden, vaihtuvien ylämäkien ja muuttuvan maailman ympärillä. Tähän Alahuhta reagoi jäyhän vakuuttavasti; ”Hyvä johtaja näkee vaikeat tilanteet mahdollisuuksina. Hankalatkin olosuhteet tarjoavat usein erinomaisen tilaisuuden irtiottoon kilpailijoista, jos yritys on valmistautunut ajoissa tulevaan tilanteeseen.” Tämä pitää varmasti paikkansa. Vaikka olenkin yritysasioissa noviisi, näkisin nimenomaan vaikeat tilanteet mahdollisuuksina yrityksille. Oman kokemukseni perusteella yritykset ovat voittaneet minun luottamukseni niissä tilanteissa, kun ne ovat ensin mokanneet jotenkin. Se tapa, miten yritys hoitaa negatiivisen poikkeaman, ratkaisee. Tuolloin yritys voi asiakkaan silmissä joko loistaa tai sitten luhistua.

Johtajuus ei välttämättä ole jokakodin kirja. Parhaiten opuksesta saa irti mikäli lukija on johtoasemassa tai ainakin kiinnostunut ihmisten johtamisesta. Aloitteleville johtajille Alahuhdalla on lukuisia vinkkejä. Useat niistä liittyvät erityisesti pitkän ajan suunnitelmiin ja laajoihin strategisiin linjauksiin. Kapeakatseiset hox - kirja saattaa avartaa näkemyksiäsi!

“Johtaminen, etenkin strateginen johtaminen nähdään usein liian kapeasti.”

Mitä lukuja kirjassa on?

Johtajuus koostuu kaikkiaan neljästä luvusta. Ensimmäinen ja viimeinen luku ovat lyhyitä, sillä ensimmäisessä Alahuhta kertoo kiehtomuksestaan johtamiseen ja neljännessä puolestaan käydään läpi ajatuksia seuraavalle sukupolvelle.

Toinen luku pureutuu johtamiseen kriittisissä vaiheissa. Alalukuja ovat muutoksen käynnistäminen, strategian saaminen elämään, toimialamurrosten hyödyntäminen ja vaikeiden tilanteiden kääntäminen mahdollisuuksiksi. Kappaleet ovat mielenkiintoisia, innostavia ja väitteet perustellaan esimerkein. Lisäksi Alahuhta tarjoaa lukijalleen runsaasti oppeja ja yleistyksiä.

Kolmas luku on teknisempi Se paneutuukin kilpailukyvyn perustan rakentamiseen. Tässä alaluvut ovat johtamisen avainperiaatteet, globaalin yrityksen johtamisen erityispiirteet, yrityskulttuuri, ihmisten ja vireen johtaminen, henkilöstön/laadun kehittäminen, päätöksenteko ja aikajänteen merkitys. Haluaisin näistä korostaa suosikkikappaleitani eli ihmisten ja vireen johtamisen sekä henkilöstön kehittäminen. Yritys on kuitenkin pitkälti sen työntekijöidensä näköinen. Tyytyväinen ja innostunut henkilöstö on avain onnistumiseen. Alahuhta korostaa myös yrityksien sisäistä koulutusta henkilöstölleen. Tämä kiteytyy esimerkiksi Koneen Kiinanvalloitukseen. Kun yritysmaailma ympärillä myllersi ja kilpailijat leikkasivat, Kone koulutti henkilöstöään, kohensi laatua ja kehitti tuotevalikoimaa. Koneen markkinaosuus Kiinan mittavilla hissimarkkinoilla kasvoi ja tulos parani.

“Ei riitä, että johtoryhmässä innostutaan. Muutokseen tarvitaan koko henkilöstö.”

Matti Alahuhta, Martti Häikiö ja Pekka Seppänen

Johtajuus - Kirkas suunta ja ihmisten voima

Docendo, 2015

Sivumäärä 206